Tapahtumissa tulee toisinaan hetkiä, jolloin ymmärtää, ettei keskustelu, jota tuli käymään, olekaan enää salin tärkein. TalTech Business Forum oli yksi näistä hetkistä. Osallistuin avauspaneeliin heti rehtori Tiit Landin puheenvuoron jälkeen yhdessä Kristjan Kukin ja Indrek Seppon kanssa keskustelemaan aiheesta ”Tekoälyn aikakausi: älykkyyttä vai harhaa?” Kysymys on suuri, ja luulimme tulleemme etsimään siihen vastausta. Hyvin nopeasti kävi kuitenkin selväksi, ettei todellinen vastaus ollut lavalla. Se istui yleisössä.
Yleisö, joka muutti näkökulman
Kun katsoi saliin, lähes puolet yleisöstä oli pian valmistuvia opiskelijoita. Esitimme yksinkertaisen kysymyksen: kuka on käyttänyt tekoälyä? Melkein jokainen käsi nousi. Sitten toisen: kuka on rakentanut sillä jotain? Yllättävän moni käsi pysyi ylhäällä. Agentteja, botteja, kokeiluja. Noin 10 % oli jo siirtynyt tekoälyn käyttämisestä sen muovaamiseen. Sillä hetkellä oma näkökulmani muuttui. TalTech ei ole vain IT-yliopisto. IT-opiskelijoita enemmän paikalla oli muiden alojen, kuten rakennustekniikan, taloustieteen, liiketalouden ja hallinnon opiskelijoita.
Puhumme usein tekoälystä asiana, johon organisaatioiden on ”valmistauduttava”. Mutta tämä sukupolvi ei valmistaudu. He elävät jo siinä. Monella tapaa heidän käytännön kokemuksensa on edellä sitä, missä omat keskustelumme vielä polkevat paikallaan.
Ei ”miten käyttää tekoälyä”, vaan ”miksi tehdä yhtään mitään?”
Nuoremmille sukupolville tekoälyn käyttö ei ole kysymys. Se ei ole edes puheenaihe. Se on perustaso. Heitä kiinnostaa aivan muu:
Mitä meidän pitäisi rakentaa?
Mikä on oikeasti merkityksellistä?
Mitä kannattaa tehdä?
Mielestäni keskustelun tulisi siirtyä tähän. Jos käytämme tekoälyä vain samojen asioiden tekemiseen nopeammin, ainoastaan kiihdytämme nykyistä järjestelmää. Emme välttämättä saa aikaan suurinta mahdollista muutosta. Ja vauhdin kiihtyminen ilman suuntaa ei ole edistystä.
Korvaamisen tuolle puolen
Kysy ”miksi” ennen kuin kysyt ”miten”. Mitä ongelmaa todella olemme ratkaisemassa? Kannattaako se edelleen ratkaista samalla tavalla? Väärien päätösten tekeminen nopeammin tai väärien asioiden suorittaminen ripeämmin ei ole tavoitteemme, eihän? Suuri osa tekoälykeskustelusta pyörii korvaamisen ympärillä. Mitä tekoäly ottaa hoitaakseen? Mitkä roolit häviävät?
Se on tärkeä kysymys, mutta ei kaikkein mielenkiintoisin. Mielenkiintoisempi kysymys kuuluu: mikä on mahdollista nyt, mikä ei ollut ennen?
Sivusimme lyhyesti esimerkkiä, joka kuulostaa lähes runolliselta: eläinten ja lintujen kielen kääntämistä viroksi. Se saattaa kuulostaa kaukaiselta, mutta siinä tiivistyy jotain olennaista. Tekoälyssä ei ole kyse vain ihmisen tehtävien tekemisestä nopeammin. Kyse on ihmisen rajallisuuden ylittämisestä. Kyllä, korvaamista tulee tapahtumaan. Erityisesti aloilla, joilla on dataa ja joissa nopeudella on merkitystä. Todellinen muutos piilee kuitenkin mahdollisuuksien laajentamisessa. Tekoäly ei muuta ainoastaan sitä, miten teemme työtä. Se muuttaa sitä, minkä parissa ylipäänsä on mahdollista työskennellä.
Toisenlaista keskustelua johtajuudesta
Seuraavana päivänä foorumissa kuuntelin johtajuus- ja innovaatiopaneelia, jossa olivat mukana Jaanus Vihand, Ursel Velve ja Agnes Roos. Se oli yksi niistä keskusteluista, jotka tuntuivat maadoittuneilta. Ei teoreettiselta, vaan eletyltä. Ursel kertoi avoimesti suuren transformaation ja sopeuttamisen johtamisesta. Ei valmiina tarinana, vaan yhä käynnissä olevana prosessina. Hänen puheessaan teki vaikutuksen rehellisyys haasteista ja selkeyden tarpeen korostaminen. Hän mainitsi, että keskellä tätä muutosta hän otti yhteyttä Moticheckiin auttamaan tiimien yhdenmukaistamisessa ja viestinnän sujuvoittamisessa. Hän pohti tarkasti sitä, mitä hän tuo pöytään tulevaisuutta varten – ei menneitä kokemuksia, vaan asennetta, tahtoa ja persoonallisuutta tulevaisuuden avaamiseksi. Tämä puhutteli monia, sillä transformaatiossa ei ole koskaan kyse vain rakenteista. Kyse on ihmisistä, jotka yrittävät ymmärtää, mitä ympärillä tapahtuu, ja usein ilman riittävää näkyvyyttä. Ilman tätä näkyvyyttä kokeneimmatkin johtajat jäävät arvailemaan.
Keskustelussa oli myös yksinkertaisen selkeitä oivalluksia. ”Johtajan ei pitäisi uskoa kaikkea, mitä ajattelee. Se on ansa”, sanoi Jaanus Vihand. ”Innovaatioita ei synny ilman kunnianhimoa”, lisäsi Agnes Roos. Lyhyitä lauseita, jotka kuitenkin jäävät mieleen. Oma päällimmäinen ajatukseni tästä paneelista oli, että johtajuus ei ole varmuutta, vaan tietoisuutta. Muutoksen aikoina johtajat eivät tarvitse lisää itsevarmuutta. He tarvitsevat parempaa näkyvyyttä todellisuuteen.
Mitä tekoäly lopulta meille antaa
Paneelimme lopussa esitettiin viimeinen kysymys: Mitä tekoäly meille antaa?
Vastauksia voisi olla monia: nopeutta, tehokkuutta, skaalautuvuutta. Mutta vastaus, joka minulle tuli mieleen, oli yksinkertainen: Aikaa.
Mitä enemmän ikää tulee, sitä vahvemmin tuntee, miten arvokasta se todella on. Aikaa ihmisten kanssa, joiden ajattelua arvostaa. Aikaa keskusteluille, joilla ei ole välitöntä tuotosta. Aikaa pysähtyä, pohtia ja ymmärtää. Jos istun 30 minuutiksi alas jonkun kanssa ja pyydän hänen näkemystään, tuo aika on äärimmäisen arvokasta. Monella tapaa arvokkaampaa kuin se rinnakkainen työ, jota kone pystyy tuottamaan taustalla. Sillä inhimillinen kokemus ei ole skaalattavissa. Ja juuri siksi siitä tulee entistä arvokkaampaa.
Lopullinen pohdinta
TalTechista poistuessani yksi ajatus jäi mieleeni. Seuraava sukupolvi ei odota tekoälyn tulevaisuutta. He elävät jo siinä. Meille muille kysymys ei ole enää siitä, muuttaako tekoäly työtapojamme. Se on jo muuttanut. Todellinen kysymys kuuluu: mitä me päätämme tehdä sillä ajalla, jonka se meille antaa?
Haluatko tietää, miten Moticheck voi auttaa parantamaan työntekijöiden sitoutumista?
Jutellaanko? Jätä sähköpostiosoitteesi, niin autamme sinua pääsemään alkuun älykkäiden henkilöstöoivallusten parissa. Ei roskapostia. Vain käytännön oivalluksia.
Liity tuhansien tiimien joukkoon, jotka parantavat sitoutumista Moticheckin avulla.
